14.2.2011

Kemusyöminen 1: sekoitus

Seuraavat kaksi artikkelia käsittelevät pirskeitä. Hieman erilaisia, mutta osaltaan samanlaisia. Hyvissä kemuissa on aina kivat tarjoilut. Jotain pientä kivaa suolaista ja erilaisia makeita judansseja.

Kuva on erään sheriffin valmistujaisista. Se on tammikuulta, jolloin en syönyt sipsuja tai karsua (paljonkaan), mutta onneksi sain silti lautaselleni täytettä. Karjalanpiirakkaa, aika hyviä juustosarvia, porkkanaa (kun ei sipsejä voinut dipata) ja suklaakeksejä.

Aika perussuomalainen kombo, sanoisin. Varsinkin nuo porkkanat ja karjalanpiirakat. Vai muistatko milloin olet jossain ollut hippailemassa tai muuten istumassa iltaa ja sinulle ei ole tarjottu moisia? Näiden peruseminenssien kaverit hieman vaihtelevat, mutta niiden nauttimisessa on mielestäni tärkeää, että oikeaoppisessa kemusyömisessä yhdelle lautaselle ahdetaan sekä suolaiset että makeat yhdeksi iloiseksi perheeksi. Lopputuloksena on se, että kookokselle maistuvassa suklaakeksissäsi saattaa olla vähän valkosipulidippiä. Herättää pahennusta nirppanokkaisimmissa vieraissa, mutta se on vain plussaa.

P.S. Taas muuten joku lerppakulli valittelee siellä, että onpas tyttöruokaa ja muutenkin epäpallismaista. Heille voin kertoa, että

a) vaihda kanavaa
ja b) ostin perjantaina paketin pekonia enkä vieläkään ole syönyt sitä. Repikää siitä huumoria...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti