20.1.2011

Viikonlopun haavemaailma

En ole oikein koskaan ollut aamiaisihminen. Minäkään siis. Viime aikoina useimmiten olen aamupalakseni ottanut arkisin pelkän suihkun, sillä reagoin nykyään kellon huutoon rutiinilla: hiljennän kellon ja jatkan unia. Unen määrästä riippuen uudestaan herättyäni on joko kiire tai kova kiire. Siinä mitään syödä.

Joskus otan hedelmän mukaan töihin. Jumala on tehnyt älykkäässä suunnittelussaan hyvää työtä, kun monet hedelmät ovat niin käytännöllisiä. Jollain klementiinillä ja vedellä sitkutan sitten lounaaseen.

Viikonloput on toista maata. Olen kirjoittanut joskus peksuaamupalasta, jonka sain Tampereella: ystäväni yllätti minut iloisesti ja oih, vieläkin lämmittää sydäntäni. En nyt vaan löydä ko. artikkelia. No anyway, olin sitä valittamassa, että on se aika väärin, että mies joutuu pakkaseen ilman murkinaa ihan vain siksi, että on aamu-uninen. Kuvan kaltainen setti pitäisi ehtiä valmistaa ja nauttia kiireettä, mutta ei. Elän viikonlopulle ja viikonlopun kiireettömille aamuille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti