Takaisin arkistopölyissä

Kävin taas kansallisarkistossa. Tälläkään kertaa en mennyt selvittämään, mahtaisinko jonkun mutkan kautta olla Leinoselle sukua, vaan kiipesin yläritsille syömään. Viimeksi jouduin syömään dorkassa seurassa, mutta tällä kertaa paikalla oli vain sosiaaliset taidot omaavia ihmisiä.

Otin kahdeksalla egellä grillipihvin. Olin hieman epäileväinen, kun lihapala ongittiin metalliastiasta lautaselleni kermaperunoiden päälle. Kaupungintalolla olisin saanut sen suoraan pannulta. Ensimmäisen haukun jälkeen totesin kuitenkin, että nyt oli tosi kyseessä.

Kyseessä oli siis piffi, jossa oli maku ja koostumus kohdallaan. Vaikea selittää, mikä se oli. Mutta kyllä kelpasi mussuttaa, varsinkin kun lounasseurani söi kasvislasagnea, raukka. Olen monissa kalliimmissa paikoissa monesti saanut paljon huonompaa pihviä. Pernatkin toimivat. Pelottavaa kyllä, alan diggailla kansiksen Amicaa...