14.10.2010

Kerrankin kun pääsee hehkuttamaan..

Mielestäni blogimme konseptiin ei kuulu varsinainen ravintoloiden arvostelu (voitte silti kutsua meidät ravintolaanne). Konseptimme koostuu syömisen dokumentoinnista ja fiilisten jakamisesta melko tinkimättömällä henkilökohtaisella rehellisyydellä. Toisaalta, eikös tuo sisällä paljon arvostelun elementtejä. Noh.

Eilen söin yhden elämäni parhaimmista ravintola-annoksista. Ihan oikeasti. Kuinka usein teille käy niin, että syötte jotain ja fiilistelette sitä vielä seuraavana päivänä, heti herättyänne? Oulun Pikisaaressa sijaitseva Sokeri-Jussi, tarjoilee "aitoa ruokaa, aidossa ympäristössä." En väitä vastaan. Keskustelin ravintoloitsijan kanssa ruoka-asioista, ravintoloista ja nykyisestä kulttuurista joka kaikkea tätä kahlitsee. Ei ihme että metsästäjänleikkeeni oli niin tajuttoman hyvää. Se on tehty ilman syyllisyyden tunnetta. Ei syyllisyyttä herkullisuudesta. Lisäksi kaikki raaka-aineet tulevat Oulun seudulta, mitä jopa minä voin arvostaa.

Valitsin metsästäjänleikkeen, koska se on simppeli annos, jonka voi kuitenkin helposti ryssiä. Sienikastike on se kompastuskivi. En ole edes kovin suuri sienikastikkeen fani, mutta nyt se oli todella maittavaa. Ei kikkailuja, ei risuja pihvin päälle, ei leivitystä. Sokeri-Jussi on hienon näköinen ravintola, mutta jos ravintolasta kirjoittaessaan kokee tarpeelliseksi puhua vain syömästään ruuasta, kaikki on todellakin kunnossa.

Lihaa, pottua, kastike ja kaveriksi pari pirteää porkkanaa. Se ei ole aivokirurgiaa. Se on yksinkertaista, ja helvetin hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti