20.10.2010

Chiliunelma ja Grande-pettymys

Tässä tulee vielä erikois-ylimääräis-blogautus illan pääteeksi. Juttu on omistettu eräälle Lapin miehelle, nimimerkille figuratiivisen osaston johtaja, jonka mielestä meikäläinen ei blogita tarpeeksi.

Kyseessä on iltaruokani. Koska mussa on edes vähän tyyliä, yritän pitää tietyistä sivistyneen elämän rippeistä kiinni. Se tarkoittaa, että iltaruoalla on kaksi ruokalajia, eli alkukeitto ja pääpizza.

Alkuruoka oli tällä kertaa pääruoka, sen verran juhlallisen kovaa tavaraa on kyseessä. Vaimoni tomaattikeittoa smetanan kanssa nautittuna. Ai jumankekka! En ymmärrä, miten niin tavallisista aineksistä voi saada jotain näin hyvää aikaan, mutta niin se on. Mukavan chilinen keitto, joka on yhtä aikaa tulinen ja himokas kuin haitilainen naisvankila. Jos tulette käymään, niin pyytäkää rouvaa tekemään tätä. Ette pety.

Jälkiruoaksi otin Leinosen parjaamaa Grandiosa-pizzaa.Täytyy kyllä sanoa, että jotain on mennyt pieleen tässä. Enemmän täytettä ja juustoa ei kyllä voi pitää paikkaansa. Grandiosa on lähtenyt johonkin hintaskabaan kai, kun näitä saa nyt melko edullisesti, mutta kilpailuun on lähdetty laadun kustannuksella. Siinä tulee helposti selkään. Jäämme seuraamaan tilannetta.

2 kommenttia:

  1. Tekeekö ne rouvat siellä Haitilaisessa vankilassa tätä useinkin?

    VastaaPoista
  2. Tarkoitin lähinnä sen suljetun kiiman määrää, canned heat...

    Ja haitilainen pienellä, Jusa ;)

    VastaaPoista