1+2 -ratkaisu (Joskus tuuri potkii)

Tänään oli vaikea päivä. En meinannut mitenkään keksiä, mitä olisin syönyt lounaaksi. Kai oli sen verran pahasti nälkä, että känkkäränkkäilin vain, kun tutkin listoja. Lopulta luovuin ja menin kaupungintalolle. Kreikkalainen salaatti oli perus. Ei huono, mutta ei erityisen hyväkään. Vei nälän.

Mutta jälkiruoka oli nam. Työkaverini jo hieman kehaisi lettuja etukäteen, mutta silti olin positiivisesti yllättynyt. Kunnolla kermavaahtoa ja mukavan makeaa mansikkahilloa, niin johan potkaisi. Plus että letutkin olivat hyviä. Hain jälkiruoan myöhemmin kuin tämä työkaverini ja Madame Fortuna vielä palkitsi minut paremmilla letuillakin. Niin se joskus käy.

Mutta se ei riittänyt. Työpaikallani oli eilen (eli ajastuksen mukaan toissapäivänä) liikuntapäivä, josta oli jäänyt yli pullaa. Heh, jotenkin ristiriitaista, mutta näin oli.  Kahvitunnilla niitä oli pikkusäkillinen syömäti. Iskin kiinni.

Pulla on siinä mielessä armollista, että jos sen lyö mikroon, eilinenkin maistuu tänpäiväiseltä. Kaffen kanssa mainiota, tosin mun ongelma on se, että mä en tahdo malttaa syödä pullaa kahvin kanssa, vaan ahmin sen nopeasti. Tähänkin onneksi on ratkaisu, ja kävinkin hieman myöhemmin mikrottamassa toisen pullan. Niitä oli vielä jäljellä kivasti, sillä eivät jostain syystä tahtoneet kelvata ihmisille. Outoa.