Se on vaikea tilanne: näet ruokalistan ja ehkä jotain vihjeitä ruoan ulkonäöstä, mutta silti joudut valitsemaan ruokasi perstuntumalla, nimen perusteella kahden houkuttelevan väliltä. Tänään olin taas moisessa tilanteessa työmaaruokalassani.Pippuripihvi vai kanttarellirisotto? Äkkiseltään kuulostaa yhtä helpolta kysymykseltä kuin "rahat vai kolmipyörä", mutta se ei ole simppeliä. Ekaksikin olin hengitellyt pihvejä viimepäivinä useampia ja toinen syy oli parmesaani, tuo ihana parmesaani. Sen kanssa syö mitä vaan.
Toiveikkaana päädyin risottoon, enkä ollut tyytyväinen. Hyvässä risotossa on parmesaania paljon, niin että ruoan koostumus on suorastaan tahmaisa. Tässä "Juha" oli säästellyt sitä. Pettymys! Toinen pettymys oli nuo sienet.
En pidä sienistä. En inhoakaan niitä, mutta en pidä niitä minään, ne on turhia. Enkä varsinkaan jaksa kuunnella sieni-ihmisten hehkutusta siitä, miten ne on niin herkkuja ja että asiaa ymmärtämättömät missaavat jotain. Blaah, korvaa nuo sienet vaikka pekonilla, niin puhutaan ruoasta. Nyt siinä olisi yhtä hyvin olisi voinut olla suikaloituja Nokian Hakkapelittoja. Näin se on aina sieniruoissa.
Työkaverini ottama pippuripihvi oli varmasti hyvä, vaikka sipulirenkaat olikin kasteltu amatöörimäisesti kastikkeella. Hävisin tämän erän ja skippaan sienet taas vähän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti